Valentines Special: Day 3

Me and My Valentine

Mähän oon siis forever alone tyyppiä, enkä oo koskaan elämässäni seurustellut. Enkä nyt yritä saada kaikkien huomiota itkemällä täällä et "yyh tarviin poika/tyttöystävän". Oon ollu koko elämäni sinkku omasta valinnastani. No ok, ehkä halusin seurustella joskus 10-13 vuotiaana, eikä silloin kukaan ollut kiinnostunut musta (jos nyt ei lasketa kaduilla huutelevia pedofiilejä tai Italiassa olevia räkänokkia).

En tykkää käydä treffeillä (selvinpäin), koska oon niin awkward enkä pysty oleen oma itseni. Ja koska oon niin tunnevammanen, niin yleensä ensitreffien jälkeen yritän parhaani mukaan vältellä treffiseuralaistani. Ei sillä, ettenkö tykkäisi heistä. Ehkä mulla on vaan niin paha sitoutumiskammo, etten vaan yksinkertaisesti pysty olemaan saman henkilön kanssa pitkään.

Oon myös puhunu tästä mun ongelmasta mun terapeutille ja tulimme siihen tulokseen, että ehkä ajattelen asiat liian pitkälle ja tiedän, että jos nyt alan seurustelemaan jonkun kanssa, se tulee olemaan ongelma tulevaisuudessa mun unelmien tavoittelun suhteen. Eli toisin sanoen, jos tiedän meidän eroavan kuitenkin lähitulevaisuudessa, niin mitä järkeä aloittaa seurustelusuhde alunperin? Tai mitä jos rakastunkin liikaa häneen ja sen vuoksi jätän unelmani toteuttamatta ja elän koko loppuelämäni onnettomana loppuun asti. ...Juu ehkä ajattelen asiat vähän liian pitkälle.

Luulin myös pitkään haluavani täydellisen poikaystävän. Mulla oli tarkat kriteerit sille ja kerran jopa löysin etsimäni. Pidimme kokopäivän treffit, yövyimme hotellissa (luultavasti mitä päättelette tästä pitää paikkansa), söimme, kävimme karaokessa. Pojalla oli maailman upein lauluääni, hän oli hyvännäköinen (vähän niinkuin korealainen laulajapoika), vähän ujo, kiltti, ystävällinen, tarjosi kaiken. Vähän niinkuin sellainen unelmien täyttymys. Enkä tykännytkään hänestä niin paljon kuin luulin. Pysyttiin kuitenkin kavereina, koska asuttiin eripuolilla maailmaa ja niin. Hyvä kokemus kuitenkin. En kadu mitään. Mutta ainakin opin itsestäni sen, että mun asettamilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä. Joko tykkään tai en tykkää.

Ja jos kukaan ei vielä tajunnut, niin olen bi-seksuaali. Ei, en oo sellanen feikki bi, joka on pussaillut tyttöjen kanssa koska se on muotia, mutta silti voisi kuvitella vain seurustelevansa tosissaan miehen kanssa. Mä voisin ehkä kuvitella itteni paremmin naisen kanssa, kuin miehen kanssa, mutta en sulje pois miehiäkään. Eli mahdollisimman naiselliset miehet on aika lailla mun makuun. Ja söpöt. Ja Tony Starkit.