London 2.5.-7.5.2014 [part one]

Vihdoin ja viimein sitä Lontoo postausta! Päätettiin siis Kristan kanssa joskus pari kuukautta sitten ostaa liput Lontooseen, kun maksoi vain 160 euroa menopaluu per henkilö. Löydettiin myös hyvän hintainen ja näköinen hostelli, joka osottautui ihan parhaaksi paikaksi! Hostelli tuli maksamaan vähän reilu satasen viideltä yöltä, ja hintaan kuului ilmainen aamupala ja ilmaiset teet ja kahvit oleskelutilassa.

Tunteet heittelehti vihan ja rakkauden välillä, mutta kyllä se Lontoo on silti kaiken sen paskankin kanssa aivan mahtava kaupunki! Sitten koostetta matkasta - päivät 1 ja 2.

Kello 11.45 lento Oulusta Helsinkiin. Aamulla heräsin aikasin, pakkasin kamat loppuun ja kipitin vielä salille yhdeksäksi vetään vatsa-, selkä- ja hartiatreenin. Olin noin kymmenen aikaan porukoiden luona käväisemässä pikasuihkussa ja sitten jotenkin koko porukka vaan jäätiin kotiin istumaan chillisti sinne lähes yhteentoista asti. Sitten yhtäkkiä tajuttiin, että kello oli jo paljon ja piti vielä hakee Krista ja keretä 11.15 lentokentälle. Hups. 

Oltiin sitten lentokentällä niinkin hyvissä ajoin kuin klo 11.12, mutta eipä ollut tuohon aikaan mitään jonoja ja pääsi koneeseenkin aika nopsaa! Eipä tarvinut odotella, haha!

Matka meni aika rennosti. Kristaakaan ei jännittänyt niin paljon, vaikka onkin viimeksi ollut koneessa joskus pikkutyttönä. Juotiin myös 3 vituneuron perus pussiteet, jotka oli kuitenkin ihan hyviä kun ei me hirveesti oltu aamupalaa keretty syömään. 

hashtagfreewine&food

hashtagselfie

Helsingissä oltiin sitten yhen aikaan ja lento Lontooseen lähti vasta joskus seitsemän aikaan illalla. Mutta koska oltiin upgradettu meidän menolento business luokkaan, niin saatiin viettää se 6 tuntia ilmaisen ja ruuan ja ilmaisen alkoholin parissa. Arvatkaa vaan mitä siitä seuraa kun kaksi kakskymppistä saa sen kuus tuntia ryypätä niin paljon kuin huvittaa? Pahoittelen kanssamatkustajia jos joidenkin mielestä me oltiin ärsyttäviä. Annoin kuitenkin suklaata aina niille jotka vahingossa sattui istumaan meidän vieressä. (Ilmainen suklaakin kuului loungen tarjoiluihin, mutta olen allerginen niin ei tule itse hirveästi syötyä.)

Siis en mää sammunu, kuolin vaan henkisesti ku lento oli taas jostain ihmeen syystä myöhässä. Ja päässäkin kyllä vähän pyöri.

Oikeesti, tän reissun paras ruoka näkyy noissa alla olevissa kuvissa. Eli lentokoneessa nautittu joku ihana lämmin ruoka, veikkaisin että punainen kasviscurry, oli melkein jopa parempaa kuin missään Lontoon ravintoloissa. Kerrankin tarpeeksi tulinen ruoka ja viilennykseksi löytyi kylmä tofusalaatti. Kannattaa tilata aasialainen kasvisruoka, kun lennätte jonnekin!
Jälkkärinä oli tuoretta anansta ja viinirypäleitä. Niin ihanalta ja raikkaalta kuin se kuulostaakin, niin en voinut syödä kuin pari rypälettä niin alkoi kurkkua kirvellä. Olen siis allerginen ananakselle, etenkin tuore ananas alkaa kirvellä suuta kovasti. :(

Ja ilmaiset juomat täällä pilvienkin yläpuolella! Nousu aloitettiin shamppanjalla ja loppulento jatkettiin baileys linjalla. En muista kyllä yhtään joimmeko mitään muuta matkan aikana.... Oikeestaan sen loungen jälkeen mulla on vaan sellasia lyhyitä muistipätkiä sieltä täältä. Oopsie.

Lento meni oikein mukavasti ja oltiin varmaan maailman ärsyttävimmät kanssamatkustajat. Tai sitten ei. Onneksi business luokassa ei ollut silloin hirveästi porukkaa.
Lontooseen saavuttiin illalla joskus yhdeksän aikaan. Koska olo ei ollut mikään terävin, ihmettelen miten ihmeessä me edes löydettiin meidän hostellille. Päästiin kyllä oikealle metroasemalle ihan hyvin, tai no kysyttiin apua lentokentän metroasematyöntekijältä. Swiss Cottagessa sitten pysähdyttiin ja alettiin katsomaan kartoista mistä uloskäynnistä tulis poistua, kunnes yhtäkkiä pää vaan löi tyhjää enkä enään muistanut meidän hostellin nimeä edes. Tiesin sen alkavan B- tai P-kirjaimella.

Metrotyöntekijälle sitten selitettiin, että etitään hostellia, mutta sen nimi on vain kadonnut mun päästä ja mun puhelimesta oli akku loppu, joten en voinut tarkistaa siitäkään. Kuvailtii sitä hostellia halvaksi, hienoksi ja vanhaksi. Öhh. :---D Tyyppi kävi varmaan sit googlettamassa sen tai jotain, ja tuli sit hetken päästä takaisin niin tyytyväisenä itteensä ja oli et "Palmers Lodge, right?!" ja minä siihen, että "Oh, that's right! Yeaaah!"
Opasti meille sitten niinkin yksinkertaisen reitin kuin noista portaista ylös ja kävelkää suoraan tietä ylöspäin noin 5 minuuttia.
Löydettiin sitten aika helposti perille ja maksusähläyksen jälkeen sitten päästiin vihdoinkin meidän huoneeseen. Siellä oli jo aika monet nukkumassa, joten jouduttiin tosi hiljaa purkamaan tavaroita. Meillä oli myös ihan järkyttävä nälkä ja jano, mutta mikään kauppa ei ollut enään auki siihen aikaan. Kellarissa oli vaan yks juomahana, mistä sais täytettyy vesipullon, mutta eihän meillä mitään sellasta ollu, joten juotiin vaan suoraan siitä sen verran kun jaksettiin. Nälkä oli yhä ja yön aikana tuli jano moneen kertaan. Vessakin sijaitsi liian kaukana ja äääh. Oltiin jo ihan et ei helvetti miks me valittiin tällänen majoitus.

wow london such place

Herättiin aamulla jo joskus kuuden aikaan, koska krapula-aamu ja aikaero. Aamupala ois auennut vasta joskus kymmeneltä, joten lähdettiin ettiin jotain muuta ruokapaikkaa joka ois auki. Noh, lauantaiaamu, tietenkin kaikki oli kiinni! Ainut paikka mistä sai sentään jotain oli mäkkäri, joten mentiin sitten sinne. Mulla ei tosin tehnyt yhtään mieli mitään aamiaisnakkiwrappejä joten join vain raikkaan smoothien.
Hipsittiin sitten takaisin hostellille laittautumaan ja koska kello oli vieläkin niin vähän, päätettiin sitten vaan nostaa kytkintä ja lähdettiin keskustaan.

Siellä oli aika upeen näköstä, ku oli hirveesti isoja kauppoja, ihana aamuaurinko, eikä juuri ollenkaan ihmisiä! Pysähdyttiin sitten Starbucksiin viimein vähän paremmalle aamupalalle, jossa sain sitä ihanaa kunnon chailattea, mitä ei täällä suomessa oo koskaa saanu. Vedin myös jonkun kasviswrapin.

Käveltiin sitten siellä joku tunti ja yritettiin löytää jotain kauppaa mistä saisi piknikkiruokaa. Ei löydetty oikein mitään, joten aattelin soittaa iskälle ja kysästä missä päin se yks paikka, josta ne oli joskus ostanut meidän piknikki eväät, sijaitsi. Sanoi että Baker Streetillä, vaikka ei se loppujen lopuksi siellä sitten ollutkaan. Käytiin kuitenkin katsomassa Sherlock Museon kaupan tuotteita ja tietenkin syömässä jossain. Päädyttiin sitten ottamaan bussi, jotta päästäisiin sinne kauppaan, mutta mentiinkin pysäkin ohitse vahingossa ja seuraava pysäkki sijaitsi vähän kauempana... Käytiin sitten kattomassa matkan varrelta löytyvät kaupat läpi, mm. Disney kauppa. Viimeinkin löydettiin sinne kauppaan, ja oltiin jo niin kuolleita, että ostettiin vaan äkkiä jotain, että päästäis jonnekin istumaan.  

Tää talo on aina ollut mun suunnistusmerkki, josta tiesin et kohta ollaan kotona!

Home Sweet Home!

Päästiin sitten vihdoinkin metroon ja mutkien kautta sinne minne haluttiinkiin - St. John's Woodsiin! Tää on vaan aina mun jokaisen Lontoon reissun must visit paikka, koska täällä oon kuitenkin 2 kuukautta elänyt ja onhan tää nyt aivan upeeta aluetta. Ja nyt maistettiin jopa Beatles kahvilan kahveja, ettei sammuta, ja nimettiin ne sit Lontoon parhaiksi kahveiksi! Ne on paikan päällä jauhettuja ja ihan sairaan hyviä! Uhh. Napattiin kahvit mukaan ja ah, mikä oiskaan ihanampaa ku raskaan päivän päätteeksi kävellä kävellä tyhjiä, aurinkoisia katuja pitkin, kuppi herkullista kahvia kädessä! Tosin eksyimme jälleen, mutta enään ei edes vituttanut, koska siellä oli vaan niin rauhoittavan kaunista.

Onneksi muistin edes yhden tiennimen Lontoossa, jota tarvitsimme kovasti meidän suunnistukseemme, St. Edmund's Terrace. Oma koti kullan kallis. Tuossa oli niin ihana asua, että ei mitään järkee! Upea alue, puisto ja bussipysäkki lähellä, kaunis asunto.

Sit tietenkin maailman paras puisto, Primrose Hill! Oli aivan ihana sää, ei liian kuuma, ei liian kylmä. Ruoho oli ihanan pehmeetä, eikä vilissyt ötököitä niinkuin täällä meillä. Ympärillä juoksenteli mitä söpömpiä koiria ja kaikki ihmiset selvästi nautti olostaan. Ehdottomasti päivän paras hetki.

Early Morning Jog

Lontoo postaus on työn alla, mutta mulla on sen verran asiaa, että pitää heittää nyt tämäkin postaus tähän väliin.

Mähän oon siis ollut ihan pohjalla sen reissun jälkeen. Oon vaan mässänny kaikkee epäterveellistä, mutta paino tosin on pudonnut (en kyllä ihan ymmärrä tätä yhtälöä). Mun kämppä on ollut kuin räjähdyksen jäljiltä jo pitkään, matkalaukku on vieläkin tossa lattialla odottamassa tyhjentämistä, tiskejä on joka puolella, vaatekaapista ei löydä enää mitään... Ainut paikka missä on kiva olla, on tää mun sänky. Piilossa kaikelta pahalta. 

Lontoo-masennuksen lisäksi tähän mun saamattomuuteen vaikuttaa varmaan tuo unettomuus. Ensinnäkin reissaus sekoitti unirytmin ihan kokonaan, sitten yritin muuttaa sitä valvomalla koko yön ja ottamalla lyhyet päikkärit päivällä, mutta sen jälkeen joka kerta kun oon mennyt nukkumaan mun unet jää noin neljän tunnin mittaisiksi. Oon sitten käynyt maanantaina ja tänään aamuyöllä lenkillä, kun alko turhauttamaan se unettomuus ja ulkona oli kiva sää. 

Maanantaina juoksin kirjaimellisesti vanhempieni luokse (about 3 kilsaa) ja juttelin porukoiden kanssa ja söin niiden ruuat (ja sain kuulla et suurin osa siitä mitä söin oli jo menny vanhaksi tai ollut jääkaapissa pitkään, kiva) ja otin sitten tosiaan ne muutaman tunnin päikkärit. 

Eilen sain jopa aikaiseksi tiskata ton kuivauskaapin täyteen astioita, mutta en ole vielä jaksanut siirtää niitä astiakaappiin, että voisin tiskata lisää. Eilen menin myös yhdeksältä jo nukkumaan, mutta harmikseni heräsin jo yhdeltä yöllä. Yritin kyllä kovasti pyöriä ja saada unen päästä taas kiinni, mutta eihän tuo tietenkään onnistunut. Neljän aikaan heitin sit juoksukamppeet päälle ja lähin tuonne puistoon seikkaileen. Ihme ja kumma, näin jopa muutaman muunkin aamuvirkun/yökyöpelin siellä! About puolisen tuntia meni siellä, vaikka kilometrejä ei varmaan tullutkaan kuin yksi. Jäin seuraamaan siiliä ja taisin vahingossa säikyttääkin sen. Sorry! 

Otin pari kuvaa viimelenkiltä koska ei oo ihmisiä, jee!

Sain sit kuuden aikaan unen päästä taas kiinni (hetken taas syöpöteltyäni, tällä kertaa kurkkua ja raejuustoa, eikä mitään sipsiä) ja ajattelin et jos heräisin kaheltatoista niin oisin saanu nukuttua ihan tarpeeksi. Mutta! Kymmeneltä sain vihdoin ja viimein soiton mun kylän sepältä (sepän terveysasemalta) ja vihdoinkin sen lääkäriajan, jota oon jo kolmisen kuukautta jonottanut, perjataille. En enää edes muista tarkkaan mitä asiani koski, joten toivottavasti niillä on vähän enemmän tietoa kuin minulla... Ainakin voin pyytää enemmän unilääkkeitä, koska ne ovat taas lopussa. Ja mun pitäis oikeesti ruveta käyttään niitä säännöllisesti niin saisin ehkä joskus nukuttuakin. 

Kauhuleffojen kattominen yksin illalla on ollut mun lempipuuhia viimeaikoina. 

Huomiselle ois luvassa pääsykoetta matkailualalle! Tien toisella puolen, hehe. Aamulla lenkiltä tullessani naureskelin kun juoksin sen oven ohitse, että kuinka ihanteellisen lähellä toi koulu ois. Enpä ois ainakaa niin usein myöhässä! Mulla ei oo muuten mitään hajua mitä matkailualalla tehään? Tai no, kyllähän se tuolla koulun sivuilla selitettiin, mutta en siltikään ihan tajua. Öh, ehkä mun kannattaa tutkia vähän aihetta ennen huomista. Kouluun ois ihan kiva päästä ja ton koulun kaksoistutkinnot on niin hyvin organisoitu että tahon. 

Lontoo postaus ois tulossa ennen viikonloppua! Haha, tajusin just et mulla on koko loppuviikolle menoja. :--D Tänään mun kaverin pitäis tulla kylään, huomenna pääsykoe, perjantaina lääkäri, lauantaina kavereiden synttärit ja sunnuntaina meidän äidin ihan oma äitienpäivä. :) (Kiva, ollaan varmaan Niken kanssa sit ihan krapulassa. Tai no, kuulostaa kyl ihan perus sunnuntailta.)

Eurovision

Ennen Lontoo hehkutusta tähän väliin pitää saada nopea viisuhehkutus. Tänä vuonna en edes kerennyt esihehkuttelemaan eli kuuntelemaan kaikkia biisejä läpi heti kun vain mahdollista, koska tuntu et oli niin paljon muuta. Vaikka kaikkihan sen tietää että ei mulla oikeesti ollu muuta kuin tuo Lontoon reissu ja pari työtä muumeille.

Anygays, toinen semifinaali tuli katsottua, sekä tietenkin eilisen finaali. Ja täytyy kyllä sanoa, että varmaan ensimmäistä kertaa helvetin hyvät viisut. Yksikään biisi ei ollut sellainen ärsyttävä, kuten esim. viimevuoden voittajabiisi. Ja se jännite koko euroopan ja venäjän välillä... Wow. Säälittää vähän venäjän esiintyjät, koska eihän niitten vika ole, että venäjä käyttäytyy huonosti. Niillä oli kuitenkin tosi hyvä biisi ja euroviisujen aikanahan pitäisi laittaa maitten väliset riidat sivuun ja nauttia musiikista.

Voisin vielä heittää tähän mun top vitosen, vaikka kaikki biisitkin olivat omalla tavallaa erittäin hyviä. Ihan sama kuka olisi voittanut, ei olisi jäänyt harmittamaan. :) Mutta voittajabiisistä oon kyllä niin ikionnellinen, koska kyllähän siinä näkyy eurooppalaisten kehitys ihmisenä.

1. A u s t r i a

2. P o l a n d

3. N o r w a y

4. F i n l a n d  

5. A r m e n i a

Ja tietenkin Ranska, Tanska ja Kreikka oli tosi meneviä biisejä, mutta aika perus popitusta. :--D Armenia yllätti mut niin kovasti, että oikeesti pääs mun top vitoseen. Alku lähti kauhealla mollauksella ja heitettiin jopa läppää siitä et loppu on kuitenkin niin hyvä et rakastutaan siihen. Ja kyllähän siinä sitten parit kylmät väreet tuli ja suu auki katottiin esitys loppuun. Huh. Tälläset yllätykset on kivoja!

Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Itse en ole vielä kerennyt nousemaan sängystä mennäkseni onnittelemaan äitiäni, koska mulla meni ton reissun takia unirytmi ihan selälleen. :I Toisaalta mun velikin on Helsingissä, että ehkä me vietetään meidän äitienpäivä sitten ensviikolla kun Nippalardokin suvaitsee saapua paikalle. :--)

London, Baby!

Huomenna kymmenen aikaan aamulla ois suuntana lentokenttä ja iltaa kohden pitäisi saapua Lontooseen. En olekaan pitkään aikaan käynyt Lontoossa, enkä koskaan kenenkään perheen ulkopuolisen kanssa (vaikka mun paras kaveri onkin mulle kuin perhettä ♡), niin olen kyllä aika innoissani. Tosin en yhtä innoissani kuin kaverini. :D

Vuonna 2006 asuin Lontoossa perheeni kanssa kesäloman ajan. Olin 13 kesäinen teini ja ei kyllä jaksanut kiinnostaa oikeen mikään. Halusin vaan chillailla ja kuunnella musiikkia. Vähän kyllä oikeestaan harmittaa, kun en jaksanut innostua oikein mistään muusta kuin shoppailusta... Ja koska olin silloin tosi huono englannissa (opin englantia hyvin vasta 16 vuotiaana), en pystynyt kommunikoimaan ulkomaailman kanssa. Oisin varmaan istunu kotona sen koko ajan, ellei mun vanhemmat ois repineet mua kaikkiin nähtävyyksiin.
Kaiken lisäksi se sattui olemaan joku Lontoon historian kuumin kesä, joten välillä ei edes jaksanut olla ulkona siellä kamalassa helteessä. Mutta olihan siellä niitä hyviäkin hetkiä! :--)

Myöhemmin oon käynyt kahdesti vuoden sisällä serkkujeni luona kylässä. Kerran koko perheen voimin ja kerran veljeni kanssa kahdestaan. Ei oikeastaan silloinkaan tehty mitään normaalia turistihommelia, paitsi tietenkin mun vanhemmat. Itse kävin vaan kaupungilla hengaamassa mun serkun kanssa. Ja shoppailtiin tietenkin. Ja katottiin telkkaria serkkujen talolla ja tilattiin intialaista kotiin. Ja maratoonattiin Avatar the Last Airbenderiä. :--D Eli vaikka olin Lontoossa niin en Lontoillu siellä tarpeeksi.

Sitten vuonna 2012 joulukuussa käytiin veljeni kanssa Lontoossa keikalla. Siitä enemmän täällä.

Tällä kertaa tehdään ehkä enemmän turisti juttuja, koska kaverini ei ole reissannut kuin kerran ulkomaille ja sekin oli joskus ihan pikkuisena. En malta odottaa että saan raahata häntä ympäri Lontoon tylsiä nähtävyyksiä! ♡

Mun pitäisi nyt pakata ja nukkua ja aamulla haluaisin käydä vielä salilla kun sitten en pääse taas viikkoon salille. Ja pitäisi tehdä vielä vähän töitäkin valmiiksi. Mikä siinä on kun kaikki pitää aina jättää viimetinkaan? :----D Ehkä en muuten saa tarpeeksi jännitystä elämääni? Nohh. Onneksi ei tarvitse siivota kun sain ylipuhuttua kaverini asumaan täällä sen ajan ja sanoin, että jos hän siivoaa kämpän siistiksi tuon hänelle hienoja tuliaisia. ;--)

Ja rahaakin tulee jopa juuri sopivasti huomenna! Jeee! Saanut taas ikuisuuden tapella KELAn kanssa siitä, että olenko yrittäjä vai en. En ole!

Mietin muuten tässä vieläkin kuumeisesti, jaksanko ottaa järkkärin mukaan vai en. Koska sitten joutuisin ottamaan kaksi laukkua mukaan lentokoneeseen... Mutta ainakin saisin parempia kuvia enkä mitään peruna laatuisia! Mutta jaksanko sitten raahata sitä ihan joka paikkaan? Se nyt on vähän isompi kuin joku normi pokkari.

Noh, takaisin pakkailemaan! Mun täytyy aina pakata varmaan sataan kertaan kun pakkaan aina liikaa tavaraa. :---D (Anteeksi tälläinen kuvaton roskapostaus. Mutta reissun jälkeen satelee niin paljon kuvia, että hukutte niihin!)