New Me

Ei ihan "new year, new me", mutta vähän sinne päin. Tän vuoden aikana oon muuttunu ihmisenä ihan kamalasti. En siis kamalaksi, vaan joksikin paljon paremmaksi. Olen nykyään paljon positiivisempi, en hermostu turhista, olen paljon sosiaalisempi, vähemmän ujo... Kai olen vihdoinkin aikuinen. Olen joutunut 8 kuukautta pitämään huolta kodista, laskuista ja muista "aikuisten jutuista". Baareilu ei innosta, voin fyysisesti pahoin, jos valvon liian pitkään...

Muuten olenkin oma itseni. Vain vähän paranneltuna versiona.

Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut. En ole koskaan edes uskonut sellaiseen, mutta nyt tiedän mitä se on. Kun rakastamani henkilö sanoi minulle, että haluaa olla yksin, eikä pysty olemaan parisuhteessa enää, niin siinäkin tilanteessa halusin vain ymmärtää toista. Vaikka olisi kyllä helpompaa erota jos voisi olla toiselle vihainen. :D Mutta ennemmin näin. Ja meidän aikakausihan alkoi ystävyydestä, ja siitä, että tulimme erittäin hyvin toimeen keskenään. Toivottavasti tämä jatkuu. Hän on kuitenkin tärkeä henkilö elämässäni.

Olen menossa muutaman viikon päästä vanhempieni luokse Malesiaan. Ja uutenavuotena sitten muutto uuteen kotiin. Yksin. Tai no, ei aivan yksin... ;)

Ja taas olisi pientä leffaprojektia edessä, tälläkertaa aikataulun kera. Ehkä saamme jopa jotakin valmiiksi.

Mun kone on rikki, joten bloggailu ei ole hirveänä innostanut, kun en voi muokata kuvia. Mulla on tällä hetkellä käytössä mun - miksiköhän sitä nyt kutsuisin, exä kuulostaa liian pahalta - ystävän läppäri. Ja tässä ei kyllä mitään kuvankäsittelyohjelmia ole, koska toiminut enemmänkin peliläppärinä.

What about my Summer Holiday?

Moikkamoi kaikille! Meillä on uusi työpöytä ja oon siitä ihan järettömän onnellinen ja ylpeä! Käytiin nimittäin sellainen 5 tunnin reissu tuunaamassa tätä anopin luona. Eli tää oli alunperin perus pyökinvärinen toimistopöytä, aika samanlainen kuin tuo meidän aiempikin työpöytä, mutta viitisen senttiä lyhyempi (leveyssuunnassa). Kultani äiti sai kaikenlaista roinaa työpaikaltaan, joten tämä ei tullut maksamaan muuta kuin puuvahan verran. Eli hiottiin ja vahattiin pöytä tummaksi. Olihan se työ, mutta todellakin sen arvoinen! :)

Vietin myös syntymäpäiviäni eilen aika rauhallisissa merkeissä. Kävi pari kaveria, joita en näe niin usein, avomiehen vanhemmat ja sukulaisia. Leivoin ensimmäistä kertaa jopa mansikkakakun äitini ohjeella! Vanhempani muuttivat tosiaan taas vuodeksi Malesiaan, niin eivät päässeet tekemään mun kakkua juhlistamaan vanhenemista kanssani. Se onnistui yllättävän hyvin! Osasin jopa leikata kakun niin siististi kolmeen osaan! Tätäkö se 22 vuoden ikä tarkoittaa - valmistuminen kotivaimoksi? 

Siivota en kyllä osaa vieläkään, joten nakitin taas veljeni siivoamaan. Hän kykenee ihmeisiin! Voisin jopa harkita palkkaavani hänet ihan vakituisesti meille siivoamaan! Ei siinä, kyllä se siivoaminen on rentouttavaa, mutta en vain yksinkertaisesti osaa! Telon itseni joka paikkaan, kaikessa kestää hirveän kauan, kyllästyn helposti, joudun pitämään pohdiskelutaukoja... Ihailen kyllä suuresti ihmisiä, jotka saavat siistiä jälkeä lyhyessä ajassa. Jos haluan siivota tämän meidän 60 neliön kämpän, niin siihen varataan ainakin kaksi päivää aikaa. Veljeni teki sen muutamassa tunnissa.

Kylläpä tätä tekstiä lentää nyt ihan hullunlailla, haha! Voi johtua tuosta terästetystä kokiksestakin...

Varattiin myös miehen kanssa lennot tätini luokse Brysseliin! Muutamaksi päiväksi juuri ennen koulujen alkua. (En kyllä tiedä tarkkaa päivää milloin koulu alkaa, mutta lukioissa taisi alkaa 12. päivä?) Olen jo seurustellut 7 kuukautta V:n kanssa, eikä tätini - varaäitini, ole vieläkään nähnyt häntä! Ja kaikista niistä kymmenistä paikoista missä olen käynyt, niin Brysseli ei kuulu niihin. Näkisi pitkästä aikaa jotain uutta. :D Silloin viimeistään on lomafiilis!

Ei oo hirveen lomafiilis ollutkaan kun kesäkuun olin töissä, heinäkuun alun sairaana, ja koko ajan on pitänyt kituuttaa mun 600 euron palkalla + pikkuhommista saaduilla kympeillä. Oulun Sossu - hakemukset käsitellään monen viikon viiveellä. Sitten sanotaan että ei saa rahaa kun Oulun kaupungin pitää maksaa valtiolle sakkoja kun käsittelyajat on liian pitkät. Ha. Ha.
Palkkani ei edes kattanut yhden kuun vuokraa, joten sitä ei vaivauduttu maksamaan... Ilmoitettiin kuitenkin ja ei kuulemma haitannut. Naureskelivat vain kun ilmoitimme niin "ajoissa". :--D Onneksi kohta opintotuki virtaa ja saa taas elämän raiteilleen. (Silti menemme reissuun??)

Summer's first holiday - and I'm sick!

Voihan pylly. Mulla oli viimeisenä työpäivänä selkä niin kipeä, että en päässyt töihin kuin vasta puolen päivän jälkeen. Seuraavana päivänä nousi kuume ja jatkui nousten ja laskien siitä eteenpäin.

Sunnuntaina kuume nousi puolessa tunnissa yli 39 asteeseen ja mun veli ja porukat pakotti mun menee päivystykseen. Ellei mun huulet ois sinertäny ja sormet ollu tunnuttomat niin en ois kyllä varmasti mennyt, koska mulla on ihan järkyttävä lääkäri- ja sairaalakammo. 

Päivystyksessä olin niin kuumeissani, etten pystynyt kävelemään ilman tukea (mun veljeä) ja huimas ja kylmäs kauheesti. Sen lisäksi sain vielä paniikkikohtauksen siihen päälle. Jee! 

Ainakin sain päivystyksen rauhallisimman sänkypaikan niin sitten ne seuraavat 10 tuntia ei tuntunut niin pahalta kuin olisi voinut olla. 

Tulosten mukaan munuaisaltaan tulehdus, mutta tulehdusarvot oli vaan 80 niin niiden oli pakko päästää mut kotiin. Lääkäri määräs mulle viikon ihan älyttömän tujua antibioottia. Kylki oli tässä vaiheessa aika saatanan kipeä ja seuraavanä päivänä vielä pahempi.

Mutta se kolme päivää antibiootteja - jotka muuten on oikeesti niin tujuja, että tuntuu kuin trippaisin koko ajan - niin johan alkoi olo helpottaa. Torstaihin asti oli vielä öisin kuumeilua, mutta nyt oon ollu pari päivää ilman oireita. 

Tai siis ilman tulehdusoireita. Nimittäin nää oireet noista lääkkeistä on niin kamalia, että melkein vaihtaisin takaisin siihen kipuun. En saa unta öisin. Melkeen kaikki mun unet on sellasia inception unia ja tän takia tuntuu ku oisin heränny sata kertaa yössä. Ärsyynnyn tosi helposti. Siis kunnolla. Mun sisällä kiehuu ihan pikku asiatkin. Ja myös harmistun tosi helposti. Viimeset kolme päivää oon kuluttanu suurimman osan päivästäni itkien. Mulla on niin huono olla koko ajan. Mun pitäis olla työkunnossa maanantaina ja kun kyseessä on puhelinmyynti niin itken varmaan jokaiselle asiakkaalle. Sori jos saatte itkuisia puheluita jossa joku yrittää sopertaa että "osta aku ankka yyyh". 

Muuten mulla on ollut ihan hyviäkin päiviä. Keskiviikkona olin ekaa kertaa hehkeenä ja elävänä pitkään aikaan, joten pitihän se hyvä fiilis ikuistaa! Pääsin jopa pois kotoa! Käytiin laittamassa toimeentulohakemus ja käytiin kaupassa ostamassa mulle mehujäätä. :D Sitten kun päästiin takaisin kotiin niin melkeen heti alko vaan harmittaa kaikki ja itkin taas loppuillan. Ja taisin katsoa Orange is the new Blackin uusimman kauden loppuunkin. Itkin siinäkin. 

Mutta hei, kello on jo puol seittemän aamulla! Ehkä mun ei tarvikaa yrittää enää mennä takaisin nukkumaankaan! Hih!

Life Happened

Oho, kun aika on vierähtänyt. Kaikenlaista on tapahtunut sitten viimekuulumisten. Oon jo muutaman viikon valitellut tylsyyttä ja tänään tässä skumppaa siemaillen tuli mieleen, että voisin ruveta tätä blogia kirjoittelemaan. :)

Voisinpa aloittaa kuulumisista. Olen päätynyt uuteen parisuhteeseen, ja sekin tapahtui ihan vahingossa. Olemme asuneet nyt kuukauden yhdessä ja ollaan seurusteltu reilu 3 kuukautta. Sen takia varmaan musta ei olekaan kuulunut mitään, kun olen vain söpöillyt kullan kanssa kahdestaan melkein koko tämän ajan. Hih.

Mutta nyt alkaa onneksi mullakin tämä ihastuminen tasoittumaan ja intoa löytyisi muullekkin tekemiselle - ongelmana onkin, että mille? Tuntuu, että näiden kuukausien aikana olen jotenkin kadottanut itseni. En oikein osaa innostua niistä asioista mistä innostuin ennen. Nykyään jopa kokkaan ja siivoan aikani kuluksi! Joskus leivonkin. Onneksi meillä on vähän bensaa syövä auto, niin aina pääsee huristelemaan vaikka kavereiden kanssa leikkimään, jos siltä tuntuu.

Ehkä tämän blogin kautta nyt saan innostuksen tehdä jotain mielekästä! Sehän oli tämän alkuperäinen ideakin - saada sisältöä elämääni.

Ainiin! Tää meidän kämppä on muuten aivan ihana! Vaikka ollaanki köyhiä ja huonekalut ei oo niin yks yhteen, mutta kyllä täällä näyttää siistiltä ja kotoisalta. :)

Mulla ei kyllä oo nyt yhtään kuvia tässä käen lähettyvillä, mutta mun instagrammista voi seurailla mun elämää kuvin.