20 November 2016

Kolmas kerta toden sanoo

Ajattelin taas päättää yhden blogin aikakauden. Jospa tuosta kolmannesta blogista tulisi mielekkäämpi? Mietin jopa jos alkaisin kirjoittamaan elämästäni anonyymisti, tai pitämään jonkun sortin teemallista blogia. Tässä blogissa on kyllä niin sekavaa tekstiä, että ei tee enää mieli kirjoitellakaan. Mutta mun elämähän on sekavaa. En tiedä. Tekis mieli kirjoitella, mutta jokin tässä blogissa mättää. Ehkä se, että tää on niin kuollut? Postauksia tulee pari kertaa vuodessa. Sisältöä ois kyllä elämässä paljon enemmän, että ei kyllä aihetta puutu. Mutta jotkin aiheet ovat sen verran arkoja, että uskaltaako niistä julkisesti puhua? Pelottaa ehkä se, että mun sukulaiset eksyy tänne blogiin, ja hävettää sit ku ne saa tietää mitä mun elämässä tapahtuu. Vaikka ei tässä mitään hävettävää ookaan. Jostain syystä meidän suvussa ei vaan puhuta kauheen syvällisiä.

Pitäiskö aloittaa taas alusta? Niinkuin otsikko sanookin, ehkä se kolmas blogi kertoo, että onko musta bloggaamaan vai ei. :D

Asut halloweeniltä 

29 September 2016

Little Drunk Mermaid

Heipähei!

Oon kuukausi sitten aloittanut uuden koulun ja tykkään kyllä olla siellä! Kaikki meidän luokkalaiset on tosi kivoja. :) Ja meitä kaikkia yhdistää se, että ollaan kaikki enemmän tai vähemmän fuckuppeja. Toisin sanoen kaikki on yli 20v eikä oo vieläkää valmistunu mistään koulusta.

Käyn tuota iltalukiota rinnalla, kaksoistutkintona sitä ei voi enää tehdä, joten hommahan siellä sit kasvaa. Mut mun laskelmien mukaan mun pitäis silti valmistuu lukiosta kahden vuoden aikana.


Mun luo myös muutti mun porukoiden koira, koska se ei tuu mun veljen koiran kanssa toimeen. Nana vähän angstas sitä ekan kuukauden ku ei saa olla enään mun ainut vauva, mutta nyt se on jo sopeutunu tilanteeseen.

Teen myös samalla näitä mun leffaprojekteja, ja uusin lyhäri julkaistaan 10.10.2016! Päädyin jopa ite siihen näyttelemään, ku ei saatu siihen hätään varsinaisia näyttelijöitä. Haha.
Jos ette siis seuraa jo meidän youtubea, niin klikkaa ittes tänne ja käy subscribbaa!


Eli mullahan on kädet täynnä hommaa! Pitää välillä itellekin muistutella et kyllähän mää jotakin teen, vaikka tuntuu et vietän kaikki aikani sängyn pohjalla ku mittää ei jaksa tehä. No eihän tuo oo ihmekkään. :D

Toivottavasti joku on vielä jaksanu ootella näitä mun kerran vuodessa ilmestyviä postauksia ja yritän nyt jaksaa kirjoitella tänne enemmänkin. Näyttää itelle tekevän ihan hyvää. :) Nyt ruokaa ja netflixiä! Buhbye!

9 June 2016

I've been sick.

Heippa pitkästä aikaa!

Mun elämänhalu, -taso ja -laatu on ollu niin nollassa viimepostauksesta asti, että eipä ole tullut täälläkään kirjoiteltua. 
Oon nyt kolmisen kuukautta vaan nukkunut tai muuten vain maannut sängyssä. Koiraa on tullut sentään lenkitettyä ja muutamia kertoja oon innostunu juhlimaankin. Ja ihan hävettää mun alkoholinkäyttö tältä ajalta. Olen kyllä välillä ollut ilmankin, mutta alkoholin kanssa elämä on tuntunut jopa hieman elämisen arvoiselta. Oon just sellanen ihminen, joka on hiprakassa mukavempi ja luovempi. 

Syy siihen miksi oon vain maannut, johtuu ihan puhtaasti siitä, että en voi hyvin. Fyysisesti ja psyykkisesti. En tiedä, onko tämä fyysinen sairastelu sitten vain boostannut tuota henkistä kärsimystä, vai johtuuko se vain siitä 10 vuoden masennuksesta, vaiko siitä erosta. Ollaan kyllä exän kanssa nykyään ihan bestikset, mutta kyllähän se vielä harmittaa, kun ainut ihminen jota jaksaa nähä päivittäin, ei halua nähä mua päivittäin. Mutta lohdutetaan itteäni sillä, että hän ei kyllä halua nähdä yhtään ketään päivittäin. Kyllä me silti hengataan 2-4 kertaa viikossa. :--D

Tosiaan, se mikä mua vaivaa on hengityksen vaikeus. Oon tosiaan yskinyt silloin tällöin ilman syytä viimesyksystä lähtien, ja nyt talven aikana se on vain pahentunut. Hengitys on vinkunut ja jäätäviä yskäkohtauksia on tullut vähintään kerran päivässä. Keuhkokuvat otettu, joten voin melko varmasti sanoa, että ehkä se ei sitä keuhkosyöpää ole, mikä oli mun ensimmäinen veikkaus. Haha. 
Mutta veikkaus nro 2, eli astmaa, vielä tutkitaan. Olisi ehkä pitänyt mennä vain suoraan yksityiselle, niin tämä prosessi ei olisi välttämättä niin kuolettavan pitkä. Ja kuolettava on niin täydellinen sanavalinta tähän, koska musta tuntuu et teen vaan hidasta kuolemaa. Olen myös satunnaisesti alkanut oksentamaan yskäohtauksen jälkeen. Sellaista kaikki vatsahapot ulos oksentamista. Hyi, Ja kaikenlisäksi se tekee ihan sairaan kipeää. Mulla on keskivartalo niin monesti kipeänä kaiken tän oireilun jälkeen, että en vaan haluu enää liikkua. Oikeestaan niinä hetkinä toivon, että en vain enää heräisi. 


Kaiken tän lisäksi stressi tulevaisuudesta ja kuinka kaikki suunnitelmat menee vituilleen ja aaarghh. Oon vaan niin kyllästyny yrittämiseen. Ja mitä mä yritänkään? Saada 2. asteen tutkinnon! Onneksi oon nyt tän sairastelun aikana joutunu käymää kiivaasti joka paikassa ja saanut rakennettua itelle hyvän tukiverkon. 

Ja haluan kissan. Oikeestaan haluun 100 eläintä ja vaa kylpeä niissä ja antaa niitten tehä mut onnelliseksi. Mut jos aloitan tuosta kissasta. 

ps. kattokaa mun ryhmän pikku leffaprojekti! 


7 January 2016

Meet Nana

Hei! Kuten aiemmin jo vihjailin, en joutunut muuttamaan yksin eron jälkeen. Nimittäin minulle tuli uusi rakas, kodinvaihtaja koira, nimeltään Nana. :)

Nana on 1,5 vuotias, sekarotuinen narttu. Hänessä löytyy edellisen omistajan mukaan ainakin saksanpaimenkoiraa ja suomen pystykorvaa, sekä paljon muitakin rotuja, luultavasti joitain kookkaampien koirien rotuja, sillä hän painaa noin 35 kiloa. Hän on maailman kiltein ja rauhallisin koira!

A video posted by Henni Amelia (@hewwoli) on

Nana vaikuttaa rauhallisuutensa vuoksi vanhemmalta koiralta, mutta kyllä tulee välillä todistettua, että ihan pikkuinenhan se vielä on. :) On ollut välillä sisältä, autosta tai aidatulta pihalta karkailua, mutta kauas hän ei mene. Ja kun häntä tullaan sitten hakemaan takaisin niin hän näyttää oikein ylpeältä itsestään ja heiluttelee häntää ihan innoissaan ja yrittää yllyttää leikkimään. :--D



Nana on todella nöyrä ihmisiä kohtaan, välillä tuntuu, että tuohan lähtisi kenen tahansa mukaan, mutta tuntemattomien autoihin se ei suostu menemään. Muille koirille hän taas haluaa olla se pomo, mutta tulee aikalailla kaikkien koirien kanssa toimeen.



Nanalla on tosi vahva nuuskimisvietti, joten ehkä jokupäivä tehdään Nanan kanssa jotain jäljestyshommia. Yritän myös kovasti keksiä Nanalle joitain mukavia ja aktivoivia harrastuksia, sillä hänellä on taipumuksia sohvaperunana oloon. Tosin sohvalle hän ei tule ellei erikseen houkuttele sinne.



Nanan lempiasioita on hellimiset, rapsutukset ja ylipäätään kaikki huomio ihmisiltä. Nana ei ole yhtään kiinnostunut leluista, mutta luut maistuvat senkin edestä!



Nanan turkki on todella pehmeä ja häntä on todella kiva silitellä. Ja myös Nanakin nauttii siitä. Ei mene kesken silittelyn pois. Eli Nana on aivan täydellinen terapiakoira! Kerrankin saan nauttia molemminpuolisesta rakkaudesta. <3

ps. Aina ei jaksa. :---D (video)

A video posted by Henni Amelia (@hewwoli) on