Vihdoin ja viimein sitä Lontoo postausta! Päätettiin siis Kristan kanssa joskus pari kuukautta sitten ostaa liput Lontooseen, kun maksoi vain 160 euroa menopaluu per henkilö. Löydettiin myös hyvän hintainen ja näköinen hostelli, joka osottautui ihan parhaaksi paikaksi! Hostelli tuli maksamaan vähän reilu satasen viideltä yöltä, ja hintaan kuului ilmainen aamupala ja ilmaiset teet ja kahvit oleskelutilassa.
Tunteet heittelehti vihan ja rakkauden välillä, mutta kyllä se Lontoo on silti kaiken sen paskankin kanssa aivan mahtava kaupunki! Sitten koostetta matkasta - päivät 1 ja 2.
Oikeesti, tän reissun paras ruoka näkyy noissa alla olevissa kuvissa. Eli lentokoneessa nautittu joku ihana lämmin ruoka, veikkaisin että punainen kasviscurry, oli melkein jopa parempaa kuin missään Lontoon ravintoloissa. Kerrankin tarpeeksi tulinen ruoka ja viilennykseksi löytyi kylmä tofusalaatti. Kannattaa tilata aasialainen kasvisruoka, kun lennätte jonnekin!
Jälkkärinä oli tuoretta anansta ja viinirypäleitä. Niin ihanalta ja raikkaalta kuin se kuulostaakin, niin en voinut syödä kuin pari rypälettä niin alkoi kurkkua kirvellä. Olen siis allerginen ananakselle, etenkin tuore ananas alkaa kirvellä suuta kovasti. :(
Ja ilmaiset juomat täällä pilvienkin yläpuolella! Nousu aloitettiin shamppanjalla ja loppulento jatkettiin baileys linjalla. En muista kyllä yhtään joimmeko mitään muuta matkan aikana.... Oikeestaan sen loungen jälkeen mulla on vaan sellasia lyhyitä muistipätkiä sieltä täältä. Oopsie.
Lento meni oikein mukavasti ja oltiin varmaan maailman ärsyttävimmät kanssamatkustajat. Tai sitten ei. Onneksi business luokassa ei ollut silloin hirveästi porukkaa.
Lontooseen saavuttiin illalla joskus yhdeksän aikaan. Koska olo ei ollut mikään terävin, ihmettelen miten ihmeessä me edes löydettiin meidän hostellille. Päästiin kyllä oikealle metroasemalle ihan hyvin, tai no kysyttiin apua lentokentän metroasematyöntekijältä. Swiss Cottagessa sitten pysähdyttiin ja alettiin katsomaan kartoista mistä uloskäynnistä tulis poistua, kunnes yhtäkkiä pää vaan löi tyhjää enkä enään muistanut meidän hostellin nimeä edes. Tiesin sen alkavan B- tai P-kirjaimella.
Metrotyöntekijälle sitten selitettiin, että etitään hostellia, mutta sen nimi on vain kadonnut mun päästä ja mun puhelimesta oli akku loppu, joten en voinut tarkistaa siitäkään. Kuvailtii sitä hostellia halvaksi, hienoksi ja vanhaksi. Öhh. :---D Tyyppi kävi varmaan sit googlettamassa sen tai jotain, ja tuli sit hetken päästä takaisin niin tyytyväisenä itteensä ja oli et "Palmers Lodge, right?!" ja minä siihen, että "Oh, that's right! Yeaaah!"
Opasti meille sitten niinkin yksinkertaisen reitin kuin noista portaista ylös ja kävelkää suoraan tietä ylöspäin noin 5 minuuttia.
Löydettiin sitten aika helposti perille ja maksusähläyksen jälkeen sitten päästiin vihdoinkin meidän huoneeseen. Siellä oli jo aika monet nukkumassa, joten jouduttiin tosi hiljaa purkamaan tavaroita. Meillä oli myös ihan järkyttävä nälkä ja jano, mutta mikään kauppa ei ollut enään auki siihen aikaan. Kellarissa oli vaan yks juomahana, mistä sais täytettyy vesipullon, mutta eihän meillä mitään sellasta ollu, joten juotiin vaan suoraan siitä sen verran kun jaksettiin. Nälkä oli yhä ja yön aikana tuli jano moneen kertaan. Vessakin sijaitsi liian kaukana ja äääh. Oltiin jo ihan et ei helvetti miks me valittiin tällänen majoitus.
Herättiin aamulla jo joskus kuuden aikaan, koska krapula-aamu ja aikaero. Aamupala ois auennut vasta joskus kymmeneltä, joten lähdettiin ettiin jotain muuta ruokapaikkaa joka ois auki. Noh, lauantaiaamu, tietenkin kaikki oli kiinni! Ainut paikka mistä sai sentään jotain oli mäkkäri, joten mentiin sitten sinne. Mulla ei tosin tehnyt yhtään mieli mitään aamiaisnakkiwrappejä joten join vain raikkaan smoothien.
Hipsittiin sitten takaisin hostellille laittautumaan ja koska kello oli vieläkin niin vähän, päätettiin sitten vaan nostaa kytkintä ja lähdettiin keskustaan.
Siellä oli aika upeen näköstä, ku oli hirveesti isoja kauppoja, ihana aamuaurinko, eikä juuri ollenkaan ihmisiä! Pysähdyttiin sitten Starbucksiin viimein vähän paremmalle aamupalalle, jossa sain sitä ihanaa kunnon chailattea, mitä ei täällä suomessa oo koskaa saanu. Vedin myös jonkun kasviswrapin.
Käveltiin sitten siellä joku tunti ja yritettiin löytää jotain kauppaa mistä saisi piknikkiruokaa. Ei löydetty oikein mitään, joten aattelin soittaa iskälle ja kysästä missä päin se yks paikka, josta ne oli joskus ostanut meidän piknikki eväät, sijaitsi. Sanoi että Baker Streetillä, vaikka ei se loppujen lopuksi siellä sitten ollutkaan. Käytiin kuitenkin katsomassa Sherlock Museon kaupan tuotteita ja tietenkin syömässä jossain. Päädyttiin sitten ottamaan bussi, jotta päästäisiin sinne kauppaan, mutta mentiinkin pysäkin ohitse vahingossa ja seuraava pysäkki sijaitsi vähän kauempana... Käytiin sitten kattomassa matkan varrelta löytyvät kaupat läpi, mm. Disney kauppa. Viimeinkin löydettiin sinne kauppaan, ja oltiin jo niin kuolleita, että ostettiin vaan äkkiä jotain, että päästäis jonnekin istumaan.
Päästiin sitten vihdoinkin metroon ja mutkien kautta sinne minne haluttiinkiin - St. John's Woodsiin! Tää on vaan aina mun jokaisen Lontoon reissun must visit paikka, koska täällä oon kuitenkin 2 kuukautta elänyt ja onhan tää nyt aivan upeeta aluetta. Ja nyt maistettiin jopa Beatles kahvilan kahveja, ettei sammuta, ja nimettiin ne sit Lontoon parhaiksi kahveiksi! Ne on paikan päällä jauhettuja ja ihan sairaan hyviä! Uhh. Napattiin kahvit mukaan ja ah, mikä oiskaan ihanampaa ku raskaan päivän päätteeksi kävellä kävellä tyhjiä, aurinkoisia katuja pitkin, kuppi herkullista kahvia kädessä! Tosin eksyimme jälleen, mutta enään ei edes vituttanut, koska siellä oli vaan niin rauhoittavan kaunista.
Onneksi muistin edes yhden tiennimen Lontoossa, jota tarvitsimme kovasti meidän suunnistukseemme, St. Edmund's Terrace. Oma koti kullan kallis. Tuossa oli niin ihana asua, että ei mitään järkee! Upea alue, puisto ja bussipysäkki lähellä, kaunis asunto.
Sit tietenkin maailman paras puisto, Primrose Hill! Oli aivan ihana sää, ei liian kuuma, ei liian kylmä. Ruoho oli ihanan pehmeetä, eikä vilissyt ötököitä niinkuin täällä meillä. Ympärillä juoksenteli mitä söpömpiä koiria ja kaikki ihmiset selvästi nautti olostaan. Ehdottomasti päivän paras hetki.
Tunteet heittelehti vihan ja rakkauden välillä, mutta kyllä se Lontoo on silti kaiken sen paskankin kanssa aivan mahtava kaupunki! Sitten koostetta matkasta - päivät 1 ja 2.
Kello 11.45 lento Oulusta Helsinkiin. Aamulla heräsin aikasin, pakkasin kamat loppuun ja kipitin vielä salille yhdeksäksi vetään vatsa-, selkä- ja hartiatreenin. Olin noin kymmenen aikaan porukoiden luona käväisemässä pikasuihkussa ja sitten jotenkin koko porukka vaan jäätiin kotiin istumaan chillisti sinne lähes yhteentoista asti. Sitten yhtäkkiä tajuttiin, että kello oli jo paljon ja piti vielä hakee Krista ja keretä 11.15 lentokentälle. Hups.
Oltiin sitten lentokentällä niinkin hyvissä ajoin kuin klo 11.12, mutta eipä ollut tuohon aikaan mitään jonoja ja pääsi koneeseenkin aika nopsaa! Eipä tarvinut odotella, haha!
Matka meni aika rennosti. Kristaakaan ei jännittänyt niin paljon, vaikka onkin viimeksi ollut koneessa joskus pikkutyttönä. Juotiin myös 3 vituneuron perus pussiteet, jotka oli kuitenkin ihan hyviä kun ei me hirveesti oltu aamupalaa keretty syömään.
 |
| hashtagfreewine&food |
 |
| hashtagselfie |
Helsingissä oltiin sitten yhen aikaan ja lento Lontooseen lähti vasta joskus seitsemän aikaan illalla. Mutta koska oltiin upgradettu meidän menolento business luokkaan, niin saatiin viettää se 6 tuntia ilmaisen ja ruuan ja ilmaisen alkoholin parissa. Arvatkaa vaan mitä siitä seuraa kun kaksi kakskymppistä saa sen kuus tuntia ryypätä niin paljon kuin huvittaa? Pahoittelen kanssamatkustajia jos joidenkin mielestä me oltiin ärsyttäviä. Annoin kuitenkin suklaata aina niille jotka vahingossa sattui istumaan meidän vieressä. (Ilmainen suklaakin kuului loungen tarjoiluihin, mutta olen allerginen niin ei tule itse hirveästi syötyä.)
 |
| Siis en mää sammunu, kuolin vaan henkisesti ku lento oli taas jostain ihmeen syystä myöhässä. Ja päässäkin kyllä vähän pyöri. |
Oikeesti, tän reissun paras ruoka näkyy noissa alla olevissa kuvissa. Eli lentokoneessa nautittu joku ihana lämmin ruoka, veikkaisin että punainen kasviscurry, oli melkein jopa parempaa kuin missään Lontoon ravintoloissa. Kerrankin tarpeeksi tulinen ruoka ja viilennykseksi löytyi kylmä tofusalaatti. Kannattaa tilata aasialainen kasvisruoka, kun lennätte jonnekin!
Jälkkärinä oli tuoretta anansta ja viinirypäleitä. Niin ihanalta ja raikkaalta kuin se kuulostaakin, niin en voinut syödä kuin pari rypälettä niin alkoi kurkkua kirvellä. Olen siis allerginen ananakselle, etenkin tuore ananas alkaa kirvellä suuta kovasti. :(
Ja ilmaiset juomat täällä pilvienkin yläpuolella! Nousu aloitettiin shamppanjalla ja loppulento jatkettiin baileys linjalla. En muista kyllä yhtään joimmeko mitään muuta matkan aikana.... Oikeestaan sen loungen jälkeen mulla on vaan sellasia lyhyitä muistipätkiä sieltä täältä. Oopsie.
Lento meni oikein mukavasti ja oltiin varmaan maailman ärsyttävimmät kanssamatkustajat. Tai sitten ei. Onneksi business luokassa ei ollut silloin hirveästi porukkaa.
Lontooseen saavuttiin illalla joskus yhdeksän aikaan. Koska olo ei ollut mikään terävin, ihmettelen miten ihmeessä me edes löydettiin meidän hostellille. Päästiin kyllä oikealle metroasemalle ihan hyvin, tai no kysyttiin apua lentokentän metroasematyöntekijältä. Swiss Cottagessa sitten pysähdyttiin ja alettiin katsomaan kartoista mistä uloskäynnistä tulis poistua, kunnes yhtäkkiä pää vaan löi tyhjää enkä enään muistanut meidän hostellin nimeä edes. Tiesin sen alkavan B- tai P-kirjaimella.
Metrotyöntekijälle sitten selitettiin, että etitään hostellia, mutta sen nimi on vain kadonnut mun päästä ja mun puhelimesta oli akku loppu, joten en voinut tarkistaa siitäkään. Kuvailtii sitä hostellia halvaksi, hienoksi ja vanhaksi. Öhh. :---D Tyyppi kävi varmaan sit googlettamassa sen tai jotain, ja tuli sit hetken päästä takaisin niin tyytyväisenä itteensä ja oli et "Palmers Lodge, right?!" ja minä siihen, että "Oh, that's right! Yeaaah!"
Opasti meille sitten niinkin yksinkertaisen reitin kuin noista portaista ylös ja kävelkää suoraan tietä ylöspäin noin 5 minuuttia.
Löydettiin sitten aika helposti perille ja maksusähläyksen jälkeen sitten päästiin vihdoinkin meidän huoneeseen. Siellä oli jo aika monet nukkumassa, joten jouduttiin tosi hiljaa purkamaan tavaroita. Meillä oli myös ihan järkyttävä nälkä ja jano, mutta mikään kauppa ei ollut enään auki siihen aikaan. Kellarissa oli vaan yks juomahana, mistä sais täytettyy vesipullon, mutta eihän meillä mitään sellasta ollu, joten juotiin vaan suoraan siitä sen verran kun jaksettiin. Nälkä oli yhä ja yön aikana tuli jano moneen kertaan. Vessakin sijaitsi liian kaukana ja äääh. Oltiin jo ihan et ei helvetti miks me valittiin tällänen majoitus.
 |
| wow london such place |
Herättiin aamulla jo joskus kuuden aikaan, koska krapula-aamu ja aikaero. Aamupala ois auennut vasta joskus kymmeneltä, joten lähdettiin ettiin jotain muuta ruokapaikkaa joka ois auki. Noh, lauantaiaamu, tietenkin kaikki oli kiinni! Ainut paikka mistä sai sentään jotain oli mäkkäri, joten mentiin sitten sinne. Mulla ei tosin tehnyt yhtään mieli mitään aamiaisnakkiwrappejä joten join vain raikkaan smoothien.
Hipsittiin sitten takaisin hostellille laittautumaan ja koska kello oli vieläkin niin vähän, päätettiin sitten vaan nostaa kytkintä ja lähdettiin keskustaan.
Siellä oli aika upeen näköstä, ku oli hirveesti isoja kauppoja, ihana aamuaurinko, eikä juuri ollenkaan ihmisiä! Pysähdyttiin sitten Starbucksiin viimein vähän paremmalle aamupalalle, jossa sain sitä ihanaa kunnon chailattea, mitä ei täällä suomessa oo koskaa saanu. Vedin myös jonkun kasviswrapin.
 |
| Tää talo on aina ollut mun suunnistusmerkki, josta tiesin et kohta ollaan kotona! |
 |
| Home Sweet Home! |
Päästiin sitten vihdoinkin metroon ja mutkien kautta sinne minne haluttiinkiin - St. John's Woodsiin! Tää on vaan aina mun jokaisen Lontoon reissun must visit paikka, koska täällä oon kuitenkin 2 kuukautta elänyt ja onhan tää nyt aivan upeeta aluetta. Ja nyt maistettiin jopa Beatles kahvilan kahveja, ettei sammuta, ja nimettiin ne sit Lontoon parhaiksi kahveiksi! Ne on paikan päällä jauhettuja ja ihan sairaan hyviä! Uhh. Napattiin kahvit mukaan ja ah, mikä oiskaan ihanampaa ku raskaan päivän päätteeksi kävellä kävellä tyhjiä, aurinkoisia katuja pitkin, kuppi herkullista kahvia kädessä! Tosin eksyimme jälleen, mutta enään ei edes vituttanut, koska siellä oli vaan niin rauhoittavan kaunista.
Onneksi muistin edes yhden tiennimen Lontoossa, jota tarvitsimme kovasti meidän suunnistukseemme, St. Edmund's Terrace. Oma koti kullan kallis. Tuossa oli niin ihana asua, että ei mitään järkee! Upea alue, puisto ja bussipysäkki lähellä, kaunis asunto.
Sit tietenkin maailman paras puisto, Primrose Hill! Oli aivan ihana sää, ei liian kuuma, ei liian kylmä. Ruoho oli ihanan pehmeetä, eikä vilissyt ötököitä niinkuin täällä meillä. Ympärillä juoksenteli mitä söpömpiä koiria ja kaikki ihmiset selvästi nautti olostaan. Ehdottomasti päivän paras hetki.
No comments:
Post a Comment