Early Morning Jog

Lontoo postaus on työn alla, mutta mulla on sen verran asiaa, että pitää heittää nyt tämäkin postaus tähän väliin.

Mähän oon siis ollut ihan pohjalla sen reissun jälkeen. Oon vaan mässänny kaikkee epäterveellistä, mutta paino tosin on pudonnut (en kyllä ihan ymmärrä tätä yhtälöä). Mun kämppä on ollut kuin räjähdyksen jäljiltä jo pitkään, matkalaukku on vieläkin tossa lattialla odottamassa tyhjentämistä, tiskejä on joka puolella, vaatekaapista ei löydä enää mitään... Ainut paikka missä on kiva olla, on tää mun sänky. Piilossa kaikelta pahalta. 

Lontoo-masennuksen lisäksi tähän mun saamattomuuteen vaikuttaa varmaan tuo unettomuus. Ensinnäkin reissaus sekoitti unirytmin ihan kokonaan, sitten yritin muuttaa sitä valvomalla koko yön ja ottamalla lyhyet päikkärit päivällä, mutta sen jälkeen joka kerta kun oon mennyt nukkumaan mun unet jää noin neljän tunnin mittaisiksi. Oon sitten käynyt maanantaina ja tänään aamuyöllä lenkillä, kun alko turhauttamaan se unettomuus ja ulkona oli kiva sää. 

Maanantaina juoksin kirjaimellisesti vanhempieni luokse (about 3 kilsaa) ja juttelin porukoiden kanssa ja söin niiden ruuat (ja sain kuulla et suurin osa siitä mitä söin oli jo menny vanhaksi tai ollut jääkaapissa pitkään, kiva) ja otin sitten tosiaan ne muutaman tunnin päikkärit. 

Eilen sain jopa aikaiseksi tiskata ton kuivauskaapin täyteen astioita, mutta en ole vielä jaksanut siirtää niitä astiakaappiin, että voisin tiskata lisää. Eilen menin myös yhdeksältä jo nukkumaan, mutta harmikseni heräsin jo yhdeltä yöllä. Yritin kyllä kovasti pyöriä ja saada unen päästä taas kiinni, mutta eihän tuo tietenkään onnistunut. Neljän aikaan heitin sit juoksukamppeet päälle ja lähin tuonne puistoon seikkaileen. Ihme ja kumma, näin jopa muutaman muunkin aamuvirkun/yökyöpelin siellä! About puolisen tuntia meni siellä, vaikka kilometrejä ei varmaan tullutkaan kuin yksi. Jäin seuraamaan siiliä ja taisin vahingossa säikyttääkin sen. Sorry! 

Otin pari kuvaa viimelenkiltä koska ei oo ihmisiä, jee!

Sain sit kuuden aikaan unen päästä taas kiinni (hetken taas syöpöteltyäni, tällä kertaa kurkkua ja raejuustoa, eikä mitään sipsiä) ja ajattelin et jos heräisin kaheltatoista niin oisin saanu nukuttua ihan tarpeeksi. Mutta! Kymmeneltä sain vihdoin ja viimein soiton mun kylän sepältä (sepän terveysasemalta) ja vihdoinkin sen lääkäriajan, jota oon jo kolmisen kuukautta jonottanut, perjataille. En enää edes muista tarkkaan mitä asiani koski, joten toivottavasti niillä on vähän enemmän tietoa kuin minulla... Ainakin voin pyytää enemmän unilääkkeitä, koska ne ovat taas lopussa. Ja mun pitäis oikeesti ruveta käyttään niitä säännöllisesti niin saisin ehkä joskus nukuttuakin. 

Kauhuleffojen kattominen yksin illalla on ollut mun lempipuuhia viimeaikoina. 

Huomiselle ois luvassa pääsykoetta matkailualalle! Tien toisella puolen, hehe. Aamulla lenkiltä tullessani naureskelin kun juoksin sen oven ohitse, että kuinka ihanteellisen lähellä toi koulu ois. Enpä ois ainakaa niin usein myöhässä! Mulla ei oo muuten mitään hajua mitä matkailualalla tehään? Tai no, kyllähän se tuolla koulun sivuilla selitettiin, mutta en siltikään ihan tajua. Öh, ehkä mun kannattaa tutkia vähän aihetta ennen huomista. Kouluun ois ihan kiva päästä ja ton koulun kaksoistutkinnot on niin hyvin organisoitu että tahon. 

Lontoo postaus ois tulossa ennen viikonloppua! Haha, tajusin just et mulla on koko loppuviikolle menoja. :--D Tänään mun kaverin pitäis tulla kylään, huomenna pääsykoe, perjantaina lääkäri, lauantaina kavereiden synttärit ja sunnuntaina meidän äidin ihan oma äitienpäivä. :) (Kiva, ollaan varmaan Niken kanssa sit ihan krapulassa. Tai no, kuulostaa kyl ihan perus sunnuntailta.)