I've been sick.

Heippa pitkästä aikaa!

Mun elämänhalu, -taso ja -laatu on ollu niin nollassa viimepostauksesta asti, että eipä ole tullut täälläkään kirjoiteltua. 

Oon nyt kolmisen kuukautta vaan nukkunut tai muuten vain maannut sängyssä. Koiraa on tullut sentään lenkitettyä ja muutamia kertoja oon innostunu juhlimaankin. Ja ihan hävettää mun alkoholinkäyttö tältä ajalta. Olen kyllä välillä ollut ilmankin, mutta alkoholin kanssa elämä on tuntunut jopa hieman elämisen arvoiselta. Oon just sellanen ihminen, joka on hiprakassa mukavempi ja luovempi. 

Syy siihen miksi oon vain maannut, johtuu ihan puhtaasti siitä, että en voi hyvin. Fyysisesti ja psyykkisesti. En tiedä, onko tämä fyysinen sairastelu sitten vain boostannut tuota henkistä kärsimystä, vai johtuuko se vain siitä 10 vuoden masennuksesta, vaiko siitä erosta. Ollaan kyllä exän kanssa nykyään ihan bestikset, mutta kyllähän se vielä harmittaa, kun ainut ihminen jota jaksaa nähä päivittäin, ei halua nähä mua päivittäin. Mutta lohdutetaan itteäni sillä, että hän ei kyllä halua nähdä yhtään ketään päivittäin. Kyllä me silti hengataan 2-4 kertaa viikossa. :--D

Tosiaan, se mikä mua vaivaa on hengityksen vaikeus. Oon tosiaan yskinyt silloin tällöin ilman syytä viimesyksystä lähtien, ja nyt talven aikana se on vain pahentunut. Hengitys on vinkunut ja jäätäviä yskäkohtauksia on tullut vähintään kerran päivässä. Keuhkokuvat otettu, joten voin melko varmasti sanoa, että ehkä se ei sitä keuhkosyöpää ole, mikä oli mun ensimmäinen veikkaus. Haha. 

Mutta veikkaus nro 2, eli astmaa, vielä tutkitaan. Olisi ehkä pitänyt mennä vain suoraan yksityiselle, niin tämä prosessi ei olisi välttämättä niin kuolettavan pitkä. Ja kuolettava on niin täydellinen sanavalinta tähän, koska musta tuntuu et teen vaan hidasta kuolemaa. Olen myös satunnaisesti alkanut oksentamaan yskäohtauksen jälkeen. Sellaista kaikki vatsahapot ulos oksentamista. Hyi, Ja kaikenlisäksi se tekee ihan sairaan kipeää. Mulla on keskivartalo niin monesti kipeänä kaiken tän oireilun jälkeen, että en vaan haluu enää liikkua. Oikeestaan niinä hetkinä toivon, että en vain enää heräisi. 

Kaiken tän lisäksi stressi tulevaisuudesta ja kuinka kaikki suunnitelmat menee vituilleen ja aaarghh. Oon vaan niin kyllästyny yrittämiseen. Ja mitä mä yritänkään? Saada 2. asteen tutkinnon! Onneksi oon nyt tän sairastelun aikana joutunu käymää kiivaasti joka paikassa ja saanut rakennettua itelle hyvän tukiverkon. 

Ja haluan kissan. Oikeestaan haluun 100 eläintä ja vaa kylpeä niissä ja antaa niitten tehä mut onnelliseksi. Mut jos aloitan tuosta kissasta. 

ps. kattokaa mun ryhmän pikku leffaprojekti!