Voihan pylly. Mulla oli viimeisenä työpäivänä selkä niin kipeä, että en päässyt töihin kuin vasta puolen päivän jälkeen. Seuraavana päivänä nousi kuume ja jatkui nousten ja laskien siitä eteenpäin.
Sunnuntaina kuume nousi puolessa tunnissa yli 39 asteeseen ja mun veli ja porukat pakotti mun menee päivystykseen. Ellei mun huulet ois sinertäny ja sormet ollu tunnuttomat niin en ois kyllä varmasti mennyt, koska mulla on ihan järkyttävä lääkäri- ja sairaalakammo.
Päivystyksessä olin niin kuumeissani, etten pystynyt kävelemään ilman tukea (mun veljeä) ja huimas ja kylmäs kauheesti. Sen lisäksi sain vielä paniikkikohtauksen siihen päälle. Jee!
Ainakin sain päivystyksen rauhallisimman sänkypaikan niin sitten ne seuraavat 10 tuntia ei tuntunut niin pahalta kuin olisi voinut olla.
Tulosten mukaan munuaisaltaan tulehdus, mutta tulehdusarvot oli vaan 80 niin niiden oli pakko päästää mut kotiin. Lääkäri määräs mulle viikon ihan älyttömän tujua antibioottia. Kylki oli tässä vaiheessa aika saatanan kipeä ja seuraavanä päivänä vielä pahempi.
Mutta se kolme päivää antibiootteja - jotka muuten on oikeesti niin tujuja, että tuntuu kuin trippaisin koko ajan - niin johan alkoi olo helpottaa. Torstaihin asti oli vielä öisin kuumeilua, mutta nyt oon ollu pari päivää ilman oireita.
Tai siis ilman tulehdusoireita. Nimittäin nää oireet noista lääkkeistä on niin kamalia, että melkein vaihtaisin takaisin siihen kipuun. En saa unta öisin. Melkeen kaikki mun unet on sellasia inception unia ja tän takia tuntuu ku oisin heränny sata kertaa yössä. Ärsyynnyn tosi helposti. Siis kunnolla. Mun sisällä kiehuu ihan pikku asiatkin. Ja myös harmistun tosi helposti. Viimeset kolme päivää oon kuluttanu suurimman osan päivästäni itkien. Mulla on niin huono olla koko ajan. Mun pitäis olla työkunnossa maanantaina ja kun kyseessä on puhelinmyynti niin itken varmaan jokaiselle asiakkaalle. Sori jos saatte itkuisia puheluita jossa joku yrittää sopertaa että "osta aku ankka yyyh".
Muuten mulla on ollut ihan hyviäkin päiviä. Keskiviikkona olin ekaa kertaa hehkeenä ja elävänä pitkään aikaan, joten pitihän se hyvä fiilis ikuistaa! Pääsin jopa pois kotoa! Käytiin laittamassa toimeentulohakemus ja käytiin kaupassa ostamassa mulle mehujäätä. :D Sitten kun päästiin takaisin kotiin niin melkeen heti alko vaan harmittaa kaikki ja itkin taas loppuillan. Ja taisin katsoa Orange is the new Blackin uusimman kauden loppuunkin. Itkin siinäkin.
Mutta hei, kello on jo puol seittemän aamulla! Ehkä mun ei tarvikaa yrittää enää mennä takaisin nukkumaankaan! Hih!
No comments:
Post a Comment